Haavoittuneen riistan jäljitys koiran kanssa ratkaisee usein, päättyykö epäonnistunut laukaus löydettyyn saaliiseen vai eläimeen, joka kärsii päiväkausia jossain korven reunassa. Tämä artikkeli on tarkoitettu hirvi- ja peuraporukoiden metsästäjille sekä koiranomistajille, jotka haluavat kouluttaa koirastaan luotettavan jäljestäjän. Artikkelissa käydään läpi tarvittava varustus, koulutuksen vaiheet ja yleisimmät virheet, joiden takia jälki jää kesken.
Suomessa on yli 300 000 metsästäjää, ja jokaisena syksynä osa laukauksista osuu huonosti. Hyvin koulutettu jäljestyskoira on siksi vastuullisen metsästyksen perusedellytys.
Jäljitys koiran kanssa – mitä laki ja käytäntö vaativat
Hirvieläinten metsästyksessä pitää lainsäädännön mukaan olla käytettävissä haavoittuneen eläimen jäljestämiseen soveltuva koira. Käytännössä jokaisella hirviseurueella on nimetty jäljestäjä tai sopimus naapuriporukan koiranohjaajan kanssa. Pienriistan, kuten metsäjäniksen tai fasaanin, metsästyksessä vaatimus ei ole yhtä muodollinen. Eettinen velvollisuus etsiä haavakko on silti täsmälleen sama.
Jos jälki johtaa toisen metsästysalueelle, asiasta ilmoitetaan alueen metsästysoikeuden haltijalle. Valtion mailla noudatetaan Metsähallituksen Eräluvat-järjestelmän lupaehtoja. Ajantasaiset säännöt kannattaa tarkistaa Suomen riistakeskuksesta tai omasta riistanhoitoyhdistyksestä. Metsästäjäntutkinto, voimassa oleva riistanhoitomaksu ja pyyntilupa kuuluvat jäljestäjällekin, jos hän kantaa asetta lopetuslaukausta varten.
Oma lukunsa on SRVA eli suurriistavirka-apu. Siinä poliisi pyytää paikallista riistanhoitoyhdistyksen verkostoa jäljestämään esimerkiksi kolarihirven. SRVA-tehtäviin mukaan pääsevät ohjaajat ovat yleensä kokeneita, ja heidän koiransa ovat näyttäneet taitonsa käytännössä.
Jäljestyskoiran varustus maastoon
Jäljestyksessä koira työskentelee liinassa, ja siksi varustus eroaa irtohaukkuvan pystykorvan tai suomenajokoiran varustuksesta. Perusvarustukseen kuuluvat nämä:
Jäljestysvaljaat, joissa veto kohdistuu rintakehään eikä kaulaan. Hinta on 40–90 €. Hurtan ja Non-stopin mallit ovat yleisiä.
Jäljestysliina, pituudeltaan 8–15 metriä. Pinnoitettu biothane-liina (25–50 €) ei ime vettä eikä takerru risukkoon yhtä pahasti kuin punottu nailon.
Paikannuspanta, kuten Garmin Alpha, Tracker tai Ultracom. Hinta on 400–900 €. Panta on tarpeen, jos koira joudutaan päästämään irti pysäyttämään haavakko.
Näkyvyysliivi koiralle punaorangena. Koiran suojaliivi on hyödyllinen villisika-alueilla ja louhikoissa.
Merkkinauha sekä otsalamppu, joka jaksaa vähintään 6 tuntia.
Valjaiden sovittamisesta ja pantojen tekniikasta on kerrottu tarkemmin artikkeleissa metsästyskoiran valjaat ja suojaliivit sekä metsästyskoiran paikannuspanta ja GPS. Ohjaajalla itsellään on päällä oranssi metsästysliivi ja pipo, vaikka ase olisikin toisella seurueen jäsenellä.
Rajanveto kauppojen välillä kannattaa tietää etukäteen. Valjaat, liinat ja pannat löytyvät eräkaupasta tai koiratarvikeliikkeestä. Ase ja patruunat lopetuslaukausta varten ostetaan asekaupasta, ja yleiset vaellusvarusteet retkeilyliikkeestä.
Koulutus askel askeleelta
Koulutus aloitetaan jo pentuna, mutta tulokset näkyvät vasta 1–2 vuoden kuluttua. Kokenut kouluttaja etenee vaiheittain eikä kiirehdi.
1. Lyhyet verijäljet. Aloitetaan 50–100 metrin suoralla jäljellä. Jälki tehdään naudan- tai riistan verellä, ja verta tiputetaan noin 1–2 desilitraa. Jäljen päässä odottaa palkka, esimerkiksi hirven tai peuran nahanpala tai sorkka. Jälki saa aluksi vanhentua 1–2 tuntia.
2. Kulmat ja pituus. Jäljen pituutta kasvatetaan noin 300–500 metriin ja siihen lisätään kulmia. Myös makauspaikkoja lisätään, eli kohtia, joissa verta on enemmän. Tässä vaiheessa ohjaaja oppii lukemaan, milloin koira on jäljellä ja milloin se hakee.
3. Vanhat jäljet. Kennelliiton MEJÄ-kokeessa jälki on noin kilometrin mittainen ja vanhenee yön yli. Todellinen haavakon jälki on usein 6–24 tuntia vanha, joten koiran on opittava ajamaan vanhaakin jälkeä.
4. Sorkkajälki. Jälkikengillä (60–120 €) tehty jälki ilman verta tai niukalla verellä on seuraava taso. Se opettaa koiraa seuraamaan eläimen omaa hajua. Oikea haavakko vuotaa usein vähän, varsinkin jos osuma on mahassa tai jalassa.
Koulutusta tehdään mieluiten maastossa, joka muistuttaa omaa jahtimaata. Pohjois-Suomen kangasmetsä ja Pirkanmaan tiheä kuusikko opettavat koiralle aivan eri asioita.
Myytti: haavakon perään lähdetään heti
Yleinen väärinkäsitys on, että koira laitetaan jäljelle heti laukauksen jälkeen, jotta eläin ei ehdi kauas. Todellisuudessa kiirehtiminen aiheuttaa enemmän karkuun päässeitä haavakoita kuin mikään muu yksittäinen virhe. Rauhassa jäänyt hirvi painuu usein makuulle 200–400 metrin päähän. Liian aikaisin ajettu hirvi voi kuitenkin jaksaa adrenaliinin voimalla kilometrejä.
Hyvä nyrkkisääntö on odottaa vähintään tunti ja mahaosuman jälkeen 3–4 tuntia. Poikkeus on eläin, jonka jalka on murtunut. Silloin koira kannattaa laittaa jäljelle nopeammin ja päästää tarvittaessa irti pysäyttämään eläin haukkuen. Tämä on yksi harvoista tilanteista, joissa irtikoiran työskentely korvaa liinajäljestyksen.
Toinen myytti on, että jäljestäjän pitää olla iso koira. Mäyräkoirat, alppimäyräkoirat ja hannoverinvihikoirat kuuluvat Euroopan arvostetuimpiin jäljestäjiin. Kotimaisista roduista suomenpystykorvia ja karjalankarhukoiria käytetään myös menestyksekkäästi, kun niille on opetettu liinatyöskentely.
Yleisimmät virheet jäljestyksessä
Ensimmäinen virhe on osumapaikan tallaaminen. Seurue kerääntyy ampumapaikalle katsomaan verta, ja kymmenen miehen hajut peittävät juuri sen kohdan, josta koiran pitäisi aloittaa. Ammattilainen merkitsee osumapaikan nauhalla ja kieltää muita menemästä lähelle.
Toinen virhe on koiran ohjaaminen. Kun jälki katoaa, ohjaaja vetää koiraa suuntaan, johon hän itse arvelee eläimen menneen. Koira oppii nopeasti, että ohjaaja tietää paremmin, ja lakkaa käyttämästä nenäänsä.
Kolmas virhe on koiran väsyttäminen. Jos koira on haukkunut hirveä koko aamupäivän, se ei jaksa illalla tehdä kahden kilometrin jäljestystä tarkasti. Seurueessa kannattaa sopia etukäteen, kenen koira on varattu jäljestykseen. Koiran ensiapulaukku maastossa kulkee mukana, koska haavoittunut hirvi tai villisika voi puolustautua.
UKK
Kuinka vanha koiran pitää olla, kun jäljestyskoulutus aloitetaan?
Leikinomaiset lyhyet verijäljet voi aloittaa jo 3–4 kuukauden ikäisenä. Varsinainen jäljestyskoulutus alkaa noin puolen vuoden iässä. MEJÄ-kokeeseen voi osallistua 9 kuukautta täyttänyt koira.
Mistä verta ja sorkkia saa koulutukseen?
Paras lähde ovat oman seurueen kaatamat eläimet. Veri pakastetaan 1–2 desilitran erissä ja sorkat erikseen. Naudan verta voi kysyä teurastamoilta tai lähikaupan lihatiskiltä.
Saako haavoittunutta hirveä jäljestää naapurin maalle?
Haavoittunutta eläintä saa jäljestää ja sen saa lopettaa toisen alueella, mutta alueen metsästysoikeuden haltijalle on ilmoitettava asiasta viipymättä. Tarkat ehdot kannattaa tarkistaa riistakeskuksen ohjeista.
Hyvä jäljestäjä syntyy toistoista
Luotettava jäljestyskoira on seurueen arvokkain varuste, eikä sitä voi ostaa kaupasta. Varusteisiin kuluu 150–1 000 euroa sen mukaan, hankitaanko paikannuspanta. Varsinainen työ on 30–50 harjoitusjälkeä kahden vuoden aikana. Pakasta verta syksyn kaadoista, tee ensimmäinen harjoitusjälki jo ennen seuraavaa hirvikautta ja pidä yhä vanhemmat jäljet osana koulutusta.