Kiikarivaljaat ja optiikan hyvä suojaus ratkaisevat usein enemmän kuin kiikarin hinta, kun syyssade piiskaa passissa tai pakkanen kiristyy jäniksen jäljillä. Tämä artikkeli on tarkoitettu metsästäjälle ja eräretkeilijälle, jonka kiikari heiluu kaulahihnassa, huurtuu kodassa tai on märkä juuri silloin, kun hirvi astuu ampumalinjalle. Luettuasi tiedät, millaiset valjaat sopivat mihinkin metsästysmuotoon ja miten optiikan saa pidettyä kirkkaana sateessa ja -25 asteen pakkasessa.
Miksi kaulahihna ei riitä maastossa
Kiikarin mukana tuleva kaulahihna on tehty kaupan hyllyä varten. Kun 800-grammainen 10×42-kiikari roikkuu niskassa koko päivän, niska jumittuu ja kiikari heiluu jokaisella askeleella. Koiran perässä kävellessä se lyö rintakehään tai kolahtaa asetta vasten.
Märällä kelillä ongelma kasvaa. Vapaasti roikkuva kiikari kerää sadevettä ja kuusenhavujen pisaroita okulaareihin, ja kumarruttaessa linssit painuvat märkää takkia vasten. Kun kiikari sitten nostetaan silmille, kuva on sumea juuri ratkaisevalla hetkellä.
Kiikarivaljaiden tyypit ja niiden käyttö
Valjaat jakautuvat käytännössä kolmeen ryhmään. Kuminauhavaljaat ovat yksinkertaisimmat: X-mallinen joustava nauha jakaa painon molemmille hartioille ja pitää kiikarin rinnalla. Niitä saa noin 20-40 eurolla, ja ne sopivat hyvin hirvipassiin, jossa liikutaan vähän.
Rintareppu- tai kotelovaljaat (englanniksi bino harness tai chest pack) suojaavat kiikarin kokonaan. Kotelossa on yleensä magneetti- tai vetoketjukansi, ja sen kylkeen mahtuu etäisyysmittari, otsalamppu ja kartta. Hinnat ovat tyypillisesti 60-150 euroa. Ne sopivat jäniksen- ja kanalintujen metsästykseen, jossa kävellään paljon ja kiikaria käytetään kymmeniä kertoja päivässä.
Liivi- ja reppuintegraatio on kolmas vaihtoehto. Osassa metsästysliivejä ja -reppuja on valmiit kiinnikkeet kiikarille. Ratkaisu on siisti, mutta toimii vain, jos kiikarin koko ja liivin kiinnitys sopivat yhteen.
Valjaiden valinta metsästysmuodon mukaan
Kokenut metsästäjä miettii ensin, kuinka paljon hän liikkuu ja kuinka usein kiikari nousee silmille. Peuranmetsästyksessä tornista tai kiikarin kanssa passissa riittävät kevyet kuminauhavaljaat. Kotelo olisi siellä vain hidaste.
Teeren ja metson metsästyksessä pystykorvan kanssa tilanne on toinen. Koira haukkuu puussa, ja hiipiessä kiikarin pitää pysyä hiljaa ja paikallaan. Suljettava kotelo estää kolahtelun ja suojaa linssit oksilta. Vesilintumetsästyksessä sorsan aikaan ruovikossa märkyys on jatkuvaa, joten kotelon kansi on käytännössä pakollinen.
Poikkeuskin löytyy. Paksuun talvitakkiin pukeutunut metsästäjä huomaa usein, että rintakotelo nousee liian ylös ja estää aseen poskituksen. Silloin valjaiden hihnat kannattaa säätää takin päälle eikä alle, ja valjaat pitää sovittaa samalla vaatetuksella, jolla oikeasti liikutaan.
Optiikan suojaus sateelta
Laadukkaat kiikarit ovat typellä tai argonilla täytettyjä ja tiivistettyjä, mikä estää sisäisen huurtumisen. Ulkopinnat kastuvat silti. Pisarat linssillä hajottavat kuvan, ja hämärässä vaikutus on vielä pahempi, koska valoa on muutenkin vähän. Lisää hämäräkäytöstä kerrotaan artikkelissa kiikarin valovoimasta ja ulostulopupillin merkityksestä.
Hylkivä linssipinnoite auttaa paljon. Esimerkiksi Zeissin LotuTec ja Swarovskin SWAROCLEAN saavat veden helmeilemään ja valumaan pois. Halvemmissa kiikareissa tällaista pinnoitetta ei yleensä ole, ja ero huomataan ensimmäisessä marraskuun tihkusateessa.
Käytännön suojaus on yksinkertaista. Okulaarisuojan (rainguard) kuuluu olla kiinni aina, kun kiikari ei ole käytössä. Objektiivisuojat kannattaa kiinnittää kiikarin runkoon, jotta ne eivät katoa sammaleeseen. Jos kiikarin omat suojat ovat irrallisia, erillinen kumisuoja maksaa 10-20 euroa.
Pakkasen vaikutus kiikariin ja huurtumisen estäminen
Pakkanen ei sinänsä vahingoita tiivistettyä kiikaria. Ongelmat syntyvät lämpötilan vaihteluista. Kun -20 asteessa ollut kiikari tuodaan laavulta lämpimään kotaan tai autoon, ilman kosteus tiivistyy linsseille ja runkoon välittömästi.
Ratkaisu on antaa kiikarin lämmetä hitaasti suljetussa kotelossa tai repun sisällä. Silloin kosteus tiivistyy pussin ulkopintaan eikä linsseille. Sama pätee toiseen suuntaan: kiikari kannattaa viedä ulos 10-15 minuuttia ennen käyttöä, jotta se ehtii jäähtyä.
Toinen pakkasen ansa on oma hengitys. Kun kiikari nostetaan silmille, uloshengitys huurruttaa okulaarit sekunneissa. Kokenut metsästäjä hengittää sivuun tai pidättää hengitystä tähyilyn ajan. Kasvonsuoja tai buffi nenän päällä ohjaa kosteaa ilmaa alaspäin.
Etäisyysmittareissa ja lämpökameroissa pakkanen tyhjentää akut nopeasti. Litiumparistot kestävät kylmää paremmin kuin alkaliparistot, ja varaparisto kulkee parhaiten sisätaskussa kehon lämmössä.
Yleisimmät virheet optiikan suojauksessa
Samat virheet toistuvat vuodesta toiseen. Kolme yleisintä:
Linssin pyyhkiminen hihaan tai paidan helmaan. Kankaaseen tarttunut hiekka ja havunneulasten roska naarmuttavat pinnoitetta. Mikrokuituliina ja linssikynä mahtuvat valjaiden taskuun, eikä niitä tarvitse etsiä.
Märän kiikarin sulkeminen tiiviiseen koteloon yöksi. Kosteus jää koteloon ja homehtuu kumiosiin. Kotelo auki kuivumaan huoneenlämpöön, ei saunan lauteille tai kaminan viereen.
Huurtuneen kiikarin lämmittäminen puhaltamalla. Se lisää kosteutta ja jäätyy pakkasella heti uudelleen.
Myytti: vesitiivis kiikari ei huurru
Yleinen käsitys on, että vesitiiviiksi ja huurtumattomaksi merkitty kiikari pysyy kirkkaana kaikissa oloissa. Merkintä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, ettei kosteus pääse kiikarin sisälle eikä linssien väliin tiivisty huurua. Ulkopinnat huurtuvat aivan samalla tavalla kuin silmälasit. Käytännössä myös vesitiivis kiikari vaatii suojat, kotelon ja hidasta lämmittämistä.
Toinen myytti on, että linssiin hengittäminen ja pyyhkiminen on hyvä tapa puhdistaa sitä. Kostea hengitys yhdessä kuivan pölyn kanssa toimii kuin hiomapaperi. Ensin pöly pois puhaltamalla tai pensselillä, sitten vasta liina.
Vastuullinen optiikan käyttö metsästyksessä
Kiikari on tunnistamisen väline. Hirvenmetsästyksen alkaessa syyskuun viimeisenä lauantaina pääosassa maata ja metsäjäniksen kauden alkaessa 1.9. kirkas optiikka auttaa varmistamaan kohteen ja taustan ennen laukausta. Oranssin metsästysliivin ja hyvän kiikarin yhdistelmä parantaa turvallisuutta molempiin suuntiin.
Metsästäjällä pitää olla suoritettu metsästäjäntutkinto ja maksettu riistanhoitomaksu, ja valtion mailla metsästys edellyttää Metsähallituksen Eräluvat-järjestelmän lupaa. Optiikkaa koskevista säännöistä, esimerkiksi lämpötähtäimistä, kannattaa tarkistaa ajantasainen tieto Suomen riistakeskuksesta. Aseet ja patruunat ostetaan asekaupasta, ja erikoistuneesta eräliikkeestä löytyy optiikka ja sen suojaus. Valikoimaa voi katsoa esimerkiksi katselukiikareiden tuotealueelta.
UKK
Sopivatko kiikarivaljaat kaikkiin kiikareihin?
Kuminauhavaljaat sopivat lähes kaikkiin kiikareihin, joissa on hihnakiinnikkeet. Koteloiduissa valjaissa koko ratkaisee: 8×42- ja 10×42-kiikareille on eniten vaihtoehtoja, 56 mm objektiivin kiikarille tarvitaan isompi kotelo.
Voiko kiikarin säilyttää kylmässä autossa koko jahtiviikon?
Voi, jos kiikari on tiivistetty ja kuiva. Kylmässä säilytys estää jopa huurtumisen aamulla. Märkää kiikaria ei kuitenkaan pidä jättää suljettuun koteloon, vaan se kuivatetaan sisällä yön yli.
Miten huurtuneen linssin saa kirkkaaksi maastossa?
Odota, että kiikari tasaantuu ympäristön lämpötilaan, ja kuivaa pinnat mikrokuituliinalla. Huurrenestoaineet auttavat okulaareihin, mutta niitä ei pidä käyttää pinnoitetuille linsseille ilman valmistajan suositusta.
Yhteenveto ja viimeinen vinkki
Kiikarivaljaat ovat edullisimpia päivityksiä, joita metsästysvarustukseen voi tehdä. 20-150 euron valjaat suojaavat satojen eurojen optiikkaa ja säästävät niskaa koko syksyn metsästyskauden ajan. Valitse kevyet valjaat passiin ja suljettava kotelo liikkuvaan metsästykseen.
Viimeinen vinkki koskee kodan iltaa. Kun tulet sisään pakkasesta, jätä kiikari suljettuun koteloon tai reppuun tunniksi ennen kuin avaat sen. Aamulla linssit ovat kirkkaat, ja ensimmäinen tähyily onnistuu ilman pyyhkimistä.