
Polttopuiden kuljetus ja kuivana pitäminen ratkaisevat usein sen, saako retkellä tulen syttymään puolessa minuutissa vai vasta puolen tunnin kiroilun jälkeen. Metsästäjälle, joka istuu marraskuun hirvipassissa märässä räntäsateessa, tai eräretkeilijälle, joka saapuu illalla laavulle tyhjän puuvajan eteen, kuivat halot repussa ovat kuin henkivakuutus. Tässä artikkelissa käydään läpi, miksi omat puut kannattaa usein kuljettaa mukana, miten ne pakataan, kuinka ne pysyvät kuivina vesisateessa ja lumessa ja mitkä virheet pilaavat parhaankin puusatsin.
Miksi polttopuut kannattaa tuoda mukana
Jokamiehenoikeus ei anna lupaa ottaa toisen maalta puuta polttoon. Tämä koskee myös kaatuneita runkoja, kuivia keloja ja tuulenkaatoja, joita moni pitää ”vapaana riistana”. Nuotion tekeminen vaatii aina maanomistajan luvan, ja metsäpalovaroituksen aikana avotuli on kielletty. Tarkemmat säännöt löytyvät artikkelista eränuotion lainsäädännöstä.
Metsähallituksen ylläpitämillä laavuilla ja kodilla on usein valmiit puut, mutta niitä ei ole luvattu kenellekään. Syksyn ruuhkaviikonloppuina Nuuksiossa tai Pyhä-Luostolla vaja voi olla tyhjä jo perjantai-iltana. Pohjois-Suomen erämaassa puuhuolto saattaa tapahtua vain kerran tai pari vuodessa. Yhteisiin pelisääntöihin ja puiden säästeliääseen käyttöön perehtyy artikkelissa laavun ja kodan tulisijan käytöstä.
Metsästysseurueilla tilanne on usein toinen. Seuran maalla nuotiopaikka ja puut on yleensä sovittu maanomistajan kanssa, mutta passiin vietävät puut kulkevat silti jokaisen omassa repussa.
Polttopuiden kuljetus: paljonko puuta tarvitaan
Pieni keittonuotio, jolla keitetään kahvit ja lämmitetään makkarat, kuluttaa noin 2-3 kg kuivaa koivua tunnissa. Lämmittelynuotio pakkasessa vie helposti kaksinkertaisen määrän. Päiväretkelle riittää siis yleensä 3-5 kg, ja yöretkelle ilman valmiita puita tarvitaan 10-15 kg.
Kokenut retkeilijä pilkkoo halot kotona valmiiksi 20-25 cm:n pituisiksi ja 3-5 cm:n paksuisiksi. Ne mahtuvat reppuun pystyyn, syttyvät nopeasti ja sopivat myös kannettaviin takkoihin ja risukeittimiin. Pitkät saunahalot ovat repussa hankalia, ja ne painavat selkään väärästä kohdasta.
Polttopuiksi kelpaa parhaiten koivu: se lämmittää hyvin ja palaa tasaisesti. Mänty syttyy nopeammin ja sopii sytykkeeksi, mutta kipinöi ja palaa lyhyemmin. Haapaa ja leppää ei kannata kantaa kauas, sillä niiden lämpöarvo kiloa kohden on selvästi heikompi.
Kuljetustavat repusta ahkioon
Lyhyelle päiväretkelle toimii tavallinen 30-40 litran reppu, jonka pohjalle halot pakataan omaan pussiinsa. Paino kannattaa sijoittaa lähelle selkää ja hartialinjan alapuolelle, jolloin kuorma ei vedä taaksepäin. Pidempää jahtipäivää varten kannattaa valita runkoreppu tai kantoteline, kuten Savotan tai Fjällrävenin kantokehikot, joihin halosäkki sidotaan remmeillä.
Talvella paras puunkuljettaja on ahkio. Pulkkaan mahtuu kerralla 20-30 kg puuta ilman, että selkä kärsii. Puut pakataan pressun tai muovisäkin sisään, ja säkki sidotaan ahkion pohjaan kiinni, jotta lumi ei pöllyä halkojen väliin.
Auton tavaratilaan vietäessä hartsiset ja märät halot kannattaa laittaa muovilaatikkoon. Pihkaa ja sammalta tarttuu muuten kaikkeen, myös patruunalaatikoihin ja koirahäkin pohjalle.
Näin polttopuut pysyvät kuivina retkellä
Kuivana pitäminen alkaa jo kotona. Retkipuun kosteuden pitää olla alle 20 %, mieluiten 12-17 %. Rautakaupoista saa 15-30 euron kosteusmittareita, joilla asian voi tarkistaa halkaistusta pinnasta. Ulkovajassa kaksi kesää kuivunut koivu on yleensä valmista.
Käytännössä toimiva pakkausjärjestys menee näin:
1. Sytykkeet erikseen – tuohet, pilkotut tervastikut ja sytytyspalat omaan pieneen vesitiiviiseen pussiin repun yläosaan.
2. Halot kuivapussiin – rullasuljettava 20-35 litran kuivapussi maksaa 15-35 € ja kestää vuosia.
3. Kuivapussi reppuun – repun sadesuojus tai sisäpussi toimii toisena suojakerroksena.
4. Leirissä puut maasta irti – halot kahden rungon tai repun päälle, ei suoraan sammaleelle tai lumelle.
5. Seuraava satsi suojaan – nuotion vieressä kuivumaan vain se määrä, joka poltetaan seuraavan puolen tunnin aikana.
Leirissä pressu tai laavun katos suojaa puut sateelta, mutta tuuli kuljettaa vaakasuoraa räntää myös katoksen alle. Puupino kannattaa siksi kääntää tuulen alapuolelle ja peittää kevyellä tarpillä.
Yleinen myytti: märkä puu kuivuu nuotion vieressä
Moni uskoo, että märät halot saa kuivaksi, kun ne nostaa hetkeksi tulen viereen. Lämpö kuivattaa kuitenkin vain pinnan. Halon sisus pysyy märkänä tunteja, ja märkä puu savuttaa, sihisee ja vie lämpöä nuotiosta sen sijaan, että antaisi sitä.
Toimivampi keino on halkaista. Sateessa kastuneen kuivan koivuhalon sisus on lähes aina kuiva, koska vesi imeytyy pintaan vain muutaman millin syvyyteen. Puukolla ja painavalla kapulalla halkaistu halko antaa kuivat lastut ja ohuet tikut, joilla tuli syttyy. Märän kelin sytytysvarusteista enemmän kertoo artikkeli tulentekovälineistä märkään keliin.
Toinen väärinkäsitys koskee kuivapussia. Se pitää kuivan puun kuivana, mutta märkää puuta se ei kuivaa. Suljetussa pussissa kosteus tiivistyy ja halot alkavat jopa homehtua, jos pussi jää viikoksi auton takakonttiin.
Yleisimmät virheet polttopuiden kanssa
Ensimmäinen virhe on pakata kaikki puut yhteen pussiin sytykkeiden kanssa. Kun pussi avataan vesisateessa, tuohet kastuvat ensimmäisinä, ja juuri niitä tarvittaisiin eniten.
Toinen virhe on liian paksut halot. Hirvipassissa ei ole kirvestä eikä aikaa pilkkoa 10-senttisiä klapeja, joten niistä tulee pelkkää painolastia. Ohuet halot syttyvät nopeasti ja palavat puhtaasti, mikä on passissa tärkeää myös siksi, että savu ja rätinä paljastavat paikan riistalle.
Kolmas virhe on unohtaa talven kosteus. Pakkasella lumi sulaa repun lämmössä halkojen pintaan ja jäätyy uudelleen yöllä. Ahkiossa puut pitää peittää huolellisesti, ja leirissä ne tuodaan teltan eteiseen tai laavun perälle yön ajaksi.
Erityistilanteet: metsästys ja talviretket
Hirvenmetsästyksessä nuotio on usein mahdollista vain sovituilla paikoilla, ja passissa lämmittelyyn riittää moni kerta pelkkä istuinalusta, termospullo ja kunnon kerrospukeutuminen. Jos seurue sallii passinuotion, puut kuljetetaan aamulla mukana valmiiksi pilkottuina, ja tuli tehdään vain hetkeksi. Metsästysseuran säännöt, riistanhoitoyhdistyksen ohjeet ja maanomistajan lupa menevät aina retkeilijän mukavuuden edelle.
Lapin tunturialueilla puuton maasto muuttaa tilanteen täysin. Kittilän tai Enontekiön avotuntureilla ei ole puuta lainkaan, joten retkellä luotetaan kaasukeittimeen tai Trangiaan, ja puut kuljetetaan vain, jos reitin varrella on tulipaikka ilman puuhuoltoa.
Eräkaupoista löytyvät kuivapussit, ahkiot, kantokehikot ja pienet kirveet. Aseet ja patruunat ostetaan erikseen asekaupoista, ja pelkät vaellusvarusteet saa myös retkeilyliikkeistä.
UKK
Saako metsästä kerätä kuivia oksia nuotioon ilman lupaa?
Ei. Jokamiehenoikeus ei kata puiden, oksien tai kaatuneiden runkojen ottamista polttoon. Nuotioon tarvitaan maanomistajan lupa, ja valtion mailla noudatetaan Metsähallituksen ohjeita.
Kuinka paljon polttopuita tarvitaan päiväretkelle?
Pieneen keitto- ja lämmittelynuotioon riittää yleensä 3-5 kg kuivaa koivua. Pakkasella ja pitkällä tauolla kulutus voi kaksinkertaistua.
Miten märät polttopuut saa syttymään retkellä?
Halkaise halot puukolla tai kirveellä ja käytä kuivaa sisusta sytykkeenä. Tuohi, tervastikut ja sytytyspalat kannattaa pitää aina omassa vesitiiviissä pussissaan.
Yhteenveto: kuiva puu syntyy kotona
Onnistunut retkinuotio ratkeaa jo ennen lähtöä. Kahden kesän kuivattama koivu, ohueksi pilkotut halot, kuivapussi ja sytykkeet erillään riittävät useimpiin tilanteisiin räntäsateesta kovaan pakkaseen. Kun omat puut kulkevat mukana, laavun yhteinen puuvaja jää seuraavalle tulijalle. Se on suomalaisen erätavan vanhin sääntö.